#103

Mie hiivin tänne piiitkän tauon jälkeen uudestaan häpeämään. Mutta kun en meinaa keksiä mitään kirjoitettavaa. Koulu alko. Värjäsin hiukset puna-sinisiksi. Äiti leipo omenapiirakkaa. Oon laihtunu kilon. Hups.

Eli ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa, tällä hetkellä mie vaan kiepun syvemmälle ja syvemmälle masennuksen kierteeseen ja kyllästyttää. Jaksan vaivoin raahautua sängystä ylös, kouluun, vaik viime vuonna se olikin ihan jees. Yritän roikkua elämässä kiinni kynsin hampain. Odotan ihmettä.
(nämä on niitä aivopierupostauksia joita katon aamulla ihan wtf, kuka päästi apinan nettiin) jos viikonloppuna iloinen päivitys.

#102

Ohoh, taas on mennyt kuukausi viimeisestä postauksesta, pitää päivitellä vähän useammin. Alko tosiaan heinäkuun alussa työt palveluasunnoilla ja sitä on vielä pari viikkoa jäljellä. Vietin tämän viikon jsn randomilla saarella Hangossa, kiitos osaston intervallin. Mutta oli siellä kai ihan jees, jos ei lasketa sitä että teltassa nukkumisen jäljiltä hartiat on ihan jumissa ja naama on kärähtänyt, vaikkei aurinko paistanutkaan. Ja nyt voin ylpeänä sanoa uineeni meressä.

Siinä olikin nää hyvät uutiset. Huonommissa merkeissä taas masennus on vaihteeksi pahentunut, kuten on yksinäisyyskin. Ja mie en oikeasti tiedä kuinka kauan jaksan. Luultavasti mie en ole enää ensi vuonna täällä kirjoittamassa.

#101

Elikkä terveiset desuconista! Olin tosiaan Lahdessa la-su ensimmäisessä conissani ikinä ja meno oli mahtavaa. Surkean suuntavaistoni vuoksi seurailin Momelusta kuin hai laivaa. Rahaa meni enkä muista nukkuneeni juuri ollenkaan la-su välisenä yönä lattiamajoituksessa, makuupussia kun en omista. Laukku toimi tyynynä ja takki peittona, mutta oli ainakin kokemus. Ensi vuonna uudestaan.

#100

100 postaus! Nyt on ollu hiljasta lähiaikoina, luultavasti valtaisan angstin ja masennuskohtausten takia, mutta yritänpä keksiä jotain pirteämpää tähän väliin.

Tosiaan, eilen oli 17-vuotis syntymäpäivä, mutta eipä mitään sen erikoisempaa. Kävin työkoulutuksessa (sain kesätöitä vanhuspalveluista) ja istuin yksin kotona dataamassa. Sekosin lievästi kaverilta saatujen villasukkien takia, ne kun olivat juuri täydellisen kokoiset ja niissä oli kallokuvio. :3 Sain kanssa Momelukselta (bestis) Romeon ja Julian, toiselta kaverilta Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjan ja äidiltä Supernaturalin 2. tuotantokauden. Ja äiti teki kakun.



Päällä mustaa marsipaania, täytteenä aprikoosihilloa ja daimmoussea. Eikä sen syöminen edes kaduttanu! *proud*

Sunnuntaina kävin Momeluksen kanssa Hesassa katsomassa The Avengersin toisen kerran. Momelle tää oli eka kerta ja nyt se ymmärtää miks koko tumblr sekoaa Lokista.

Aivan joo, ja tänään tuli nähtyä kesälukion ruokatauolla keskustaan kävellessä Sardiini, joka ei ikävä kyllä ole luultavasti tottunut huonoon tasapainooni ja sai katsella, kun meikä lentää perseelleen maahan parin metrin taaksepäin hoipperoinnin jälkeen. Ja nyt pitää istua tyynyllä.

Ja Sardiinille vielä onnea! Ota Loki. :)

#99

Mä en tiedä kuinka kauan mä jaksan tätä enää.

#98

Jos vaihteeksi jotain iloista vaihteen vuoksi. Kiitos Cordaylle ja Sardiinille kommentoinnista. :) Eilen sain tietää, että Mindless Self Indulgence tulee Suomeen marraskuussa. Ilmottelin sitte Sardiinille ja sainkin hänet lähtemään miun mukaan keikalle. \,,/ Viime aikoina on ollu vähän päivityksen puutetta, mut sekin johtuu siitä, että mie oon taas koukuttunu Supernaturaliin ja katon kys. sarjan jaksoja 24/7. Tai pelaan WoWia, kun kerran sain vihdoinkin lisää peliaikaa. Tänää pitäis saada uusi kännykkä, onnistuin nimittäin hukuttamaan edellisen. Ja sitä edellisen toissakesänä. *taitolaji* Nyt miulla on ollu tämmönen kökkö peruspuhelin, millä ei pysty paljoa muuta ku soittaa ja tekstata. On tässä tetris. Käytiin myös kaveriporukalla kattomas Hamlet Kouvolan kaupungintalolla. Oli hyvä, tosin siinä vaiheessa tajuaa aika hyvin että kaikki ei oo kunnossa päänupissa kun koko ajan miettii että 'millon alkaa homoporno'. ...What. Nyt on kesälle tulossa ihan kiitettävästi ohjelmaa, kesäkuussa kesälukio, heinäkuulle kesätöitä ja viikon kestävä leiri Hangossa, joka toimii intervallina. (norm. intervalli olisi viikonlopun verran osastolla tarkkailtavana, mutta ei, natsit päätti että tyrkätään jinx randomille saarelle viikoksi ilman nettiä) Mitäs vielä... No joo, päivittelen vielä myöhemmin tänään uudestaan, mutta sitä odotellessa... Jos kellään sattuu olemaan tumblr-blogi, niin miut löytää sieltäkin. http://immortalityisforfools.tumblr.com/

#97

Mä en vaan kestä enää. Mulla on semmonen tunne, että mä en elä edes 30-vuotiaaks. Jossain vaiheessa mä sekoan täysin ja tapan itteni, luultavasti parikymppisenä. Mä en kestä. Ne ei tajua kuinka paha olo mulle tulee, kun kaikki puhuu poika- ja tyttöystävistään. Mä itken hiljaa ja lähetän samalla mesessä hymiöitä ja kuuntelen kaverin valitusta sen poikaystävästä. Mä en saa henkee, kurkkuu kuristaa. Mä olisin onnellinen jos joku, kuka tahansa, tykkäis musta. Ihan sama vaikka se olis universumin epämiellyttävin ihminen. Edes joku. Kuka tahansa. Vai olenko mie todella niin vastenmielinen? Anteeks.

#96

Nyt on tosiaan hoitosuunnitelma pulkassa, tuloksena kahden viikon koeloma ja 3.5. uloskirjaukseen. Vapaus! Ihan vaan tälläinen pikamuotoinen update tähän hätään.

#95

" Mä en ole koskaan ollut mikään kaikista laihin, mutta en mä välitä. Mä voin ihan häpeilemättä kattoa peiliin ja sanoa pitäväni itseäni ihan nättinä. Voin seisoa vessan peilin eessä tuijottamassa mahaani ilman mitään ongelmaa. Ilman mitään syyllisyyden tunnetta. Musta jotenkin tuntuu, että se on nykyään aika harvinaista. Ala-asteella terkkari ehdotti mulle diettiä, kässänope sano mua melkein suoraan läskiks. Sillon mä imin ne haukut kuin pesusieni, mut nyt mä en enää välitä. Se oli vaan niiden mielipide, ja vaan omalla mielipiteellä on väliä. "

Selailin tässä vanhoja merkintöjäni ja törmäsin tähän. Mitä miulle oikein tapahtu?

Ensi viikon tiistaina on tosiaan hoitosuunnitelma ja siellä päätetään, pääsenkö vihdoin pois. Hoitajat on puhunu vähän siihen malliin että oisin pääsemässä pois, joten toivotaan parasta.

Tänää oli taas vaihteeksi hyvä päivä. Olin kaverin kanssa kaupungilla (kys. kaveri sanokoot itse, saako nimeä/lempinimeä tms. kirjoittaa) semmoset viisi tuntia, ja ainakin miulla oli tosi kivaa. :)
Tämmönen pieni piriste angstin keskelle, kiitos. :)

#94

Edelleen elossa ja hyvissä voimissa. Hoittarissa ei tullut aivan toivomiani uutisia, mutta selvittiin siitäkin. Tällä hetkellä poispääsy olis 17. päivä jos paino nousee tarpeeksi siihen mennessä. Sain ateriasuunnitelman pois, jonka jälkeen paino on jymähtänyt paikoilleen, mutta jos sitä nyt saisi nousemaan. Yhteensä pitäisi tulla vielä 5 kiloa, kehon biologinen paino 50kg + pari kiloa varaa, yhteensä 52 kg olisi tavoite.

Välillä tuntuu, että miun suhde ruokaan ja liikuntaan on muuttunut täydellisesti. Kunhan mie pääsen pois osastolta niin aloitan taas kuntoilun, mutta en painon pudottamiseksi tai laihduttamiseksi. Tavoitteena ihan vaan olla tyytyväinen omaan kehooni kesään mennessä, silloin kun on luvassa intervallijakso Hangossa jollain randomilla saarella viikon ajan.

Viiltelynkin yritän lopettaa, kun kerran tuli luvattua kämppikselle. Mutta suurin angstin aihe on nyt tosiaan ollut se yksinäisyys. Mä olen osastollakin ainoa, joka ei ole ikinä seurustellut. Jopa yhellä -9 syntyneellä tytöllä on poikakaveri. Väkisinkin rupeaa ajattelemaan, että enkö mä kelpaa kenellekään? Kuolenko mä yksin?

#93

Täällä taas, tällä kertaa hyvien uutisten kera. Miulla on ensi viikolla hoitosuunnitelma ja tässä on nyt ollu puhetta avohoidosta ja uloskirjaamisesta. Toivottavasti pääsen pois ennen 29. päivää, silloin kun tulisi tasan 3kk täyteen.

Suureksi hämmästyksekseni mahdun vielä housuihini. Kaikki luulee, että oon parantumassa, mutta miten voi parantua, jos ei ole mitään mistä parantua? Masennuslääkkeet auttaa pinnallisesti, mutta syvältä mie olen edelleen se angstinen teini, joka kokee olevansa arvoton ja yksinäinen. Lihavasta puhumattakaan. Miun ei ole tarkotus valittaa, mutta mie en voi muutakaan. Tää on ainoa paikka, johon voin kirjottaa täysin avoimesti.

#91

Olen palannut keskuuteenne ihan vain pieneksi hetkeksi. Parin kuukauden tauon jälkeen blogi lähtee taas pyörimään, tosin vähän hitaammanlaisesti. Pääsen natsilasta viikonloppuisin kotiin.

En aloita tällä hetkellä mtn hirveitä angstausympyröitä, sanottakoon vaan, että mie oon lihonu tänä aikana 10 kiloa, angstannut yksinäisyyttäni ja aloittanut viiltelyn uudelleen.

Ja ihastunut.

Pikapäivitys, ajattelin vaan ilmoitella olemassaolostani.

Niin ja vielä yksi uusi asia. Sain kommentoinnin toimimaan! Kiitos kaikille, jotka ovat kommentoineet boksiini. :)