Edelleen elossa ja hyvissä voimissa. Hoittarissa ei tullut aivan toivomiani uutisia, mutta selvittiin siitäkin. Tällä hetkellä poispääsy olis 17. päivä jos paino nousee tarpeeksi siihen mennessä. Sain ateriasuunnitelman pois, jonka jälkeen paino on jymähtänyt paikoilleen, mutta jos sitä nyt saisi nousemaan. Yhteensä pitäisi tulla vielä 5 kiloa, kehon biologinen paino 50kg + pari kiloa varaa, yhteensä 52 kg olisi tavoite.
Välillä tuntuu, että miun suhde ruokaan ja liikuntaan on muuttunut täydellisesti. Kunhan mie pääsen pois osastolta niin aloitan taas kuntoilun, mutta en painon pudottamiseksi tai laihduttamiseksi. Tavoitteena ihan vaan olla tyytyväinen omaan kehooni kesään mennessä, silloin kun on luvassa intervallijakso Hangossa jollain randomilla saarella viikon ajan.
Viiltelynkin yritän lopettaa, kun kerran tuli luvattua kämppikselle. Mutta suurin angstin aihe on nyt tosiaan ollut se yksinäisyys. Mä olen osastollakin ainoa, joka ei ole ikinä seurustellut. Jopa yhellä -9 syntyneellä tytöllä on poikakaveri. Väkisinkin rupeaa ajattelemaan, että enkö mä kelpaa kenellekään? Kuolenko mä yksin?
perjantai 30. maaliskuuta 2012
#94
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
2 kommenttia:
Voimia kuntoutumiseen pikku mussukka!
Kaikki eivät pariudu mitään aikaisin, mun siskot vaikka, nuorempi aloitti seurustelun 17-vuotiaana 18-vuotiaan kanssa ja isosisko nyt 29-vuotiaana vuotta nuremman kanssa. Kaikille näille seurustelusuhteet ovat olleet ensimmäisiä.
Valoisia päiviä, rauhallisia öitä ja lempeitä ajatuksia!
Voi mä tulen taas tänne tästä seurustelusta pöpisemään Hilbun tavoin..: D
Me ollaan samanikäisiä, enkä minäkään ole koskaan seurustellut, eikä muutenkaan kovin moni kaveripiirissäni. Jotkut vaan ovat, mutta ovat myös eronneet. Kyllä sä kultapieni varmasti kelpaat, sellaisena kuin olet<3
Lähetä kommentti