Mä en vaan kestä enää. Mulla on semmonen tunne, että mä en elä edes 30-vuotiaaks. Jossain vaiheessa mä sekoan täysin ja tapan itteni, luultavasti parikymppisenä. Mä en kestä. Ne ei tajua kuinka paha olo mulle tulee, kun kaikki puhuu poika- ja tyttöystävistään. Mä itken hiljaa ja lähetän samalla mesessä hymiöitä ja kuuntelen kaverin valitusta sen poikaystävästä. Mä en saa henkee, kurkkuu kuristaa. Mä olisin onnellinen jos joku, kuka tahansa, tykkäis musta. Ihan sama vaikka se olis universumin epämiellyttävin ihminen. Edes joku. Kuka tahansa. Vai olenko mie todella niin vastenmielinen? Anteeks.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
*click*
1 kommenttia:
Voi kultapieni, et sinä ole vastenmielinen. Sua on vaan kaltoinkohdeltu ja ymmärretty väärin liian kauan. Olen varma että sä tulet elämään hyvin vanhaksi ja susta tulee onnellinen isoäiti <3 :)
Lähetä kommentti