#94

Edelleen elossa ja hyvissä voimissa. Hoittarissa ei tullut aivan toivomiani uutisia, mutta selvittiin siitäkin. Tällä hetkellä poispääsy olis 17. päivä jos paino nousee tarpeeksi siihen mennessä. Sain ateriasuunnitelman pois, jonka jälkeen paino on jymähtänyt paikoilleen, mutta jos sitä nyt saisi nousemaan. Yhteensä pitäisi tulla vielä 5 kiloa, kehon biologinen paino 50kg + pari kiloa varaa, yhteensä 52 kg olisi tavoite.

Välillä tuntuu, että miun suhde ruokaan ja liikuntaan on muuttunut täydellisesti. Kunhan mie pääsen pois osastolta niin aloitan taas kuntoilun, mutta en painon pudottamiseksi tai laihduttamiseksi. Tavoitteena ihan vaan olla tyytyväinen omaan kehooni kesään mennessä, silloin kun on luvassa intervallijakso Hangossa jollain randomilla saarella viikon ajan.

Viiltelynkin yritän lopettaa, kun kerran tuli luvattua kämppikselle. Mutta suurin angstin aihe on nyt tosiaan ollut se yksinäisyys. Mä olen osastollakin ainoa, joka ei ole ikinä seurustellut. Jopa yhellä -9 syntyneellä tytöllä on poikakaveri. Väkisinkin rupeaa ajattelemaan, että enkö mä kelpaa kenellekään? Kuolenko mä yksin?

#93

Täällä taas, tällä kertaa hyvien uutisten kera. Miulla on ensi viikolla hoitosuunnitelma ja tässä on nyt ollu puhetta avohoidosta ja uloskirjaamisesta. Toivottavasti pääsen pois ennen 29. päivää, silloin kun tulisi tasan 3kk täyteen.

Suureksi hämmästyksekseni mahdun vielä housuihini. Kaikki luulee, että oon parantumassa, mutta miten voi parantua, jos ei ole mitään mistä parantua? Masennuslääkkeet auttaa pinnallisesti, mutta syvältä mie olen edelleen se angstinen teini, joka kokee olevansa arvoton ja yksinäinen. Lihavasta puhumattakaan. Miun ei ole tarkotus valittaa, mutta mie en voi muutakaan. Tää on ainoa paikka, johon voin kirjottaa täysin avoimesti.

#91

Olen palannut keskuuteenne ihan vain pieneksi hetkeksi. Parin kuukauden tauon jälkeen blogi lähtee taas pyörimään, tosin vähän hitaammanlaisesti. Pääsen natsilasta viikonloppuisin kotiin.

En aloita tällä hetkellä mtn hirveitä angstausympyröitä, sanottakoon vaan, että mie oon lihonu tänä aikana 10 kiloa, angstannut yksinäisyyttäni ja aloittanut viiltelyn uudelleen.

Ja ihastunut.

Pikapäivitys, ajattelin vaan ilmoitella olemassaolostani.

Niin ja vielä yksi uusi asia. Sain kommentoinnin toimimaan! Kiitos kaikille, jotka ovat kommentoineet boksiini. :)