#90

Ihan tälläinen pikapäivitys, meikälle tuli nimittäin torstaina sit osastolle lähtö. Tuli vähän puun takaa, eli en ehtinyt mitenkään valmistautua tai mtn. Pari viikkoa pitää vähintään täällä sit olla, sen jälkeen katotaan että jatkuuko hoito vai pääsenkö kotiin.

Mutta tästä huolimatta toivotan nyt sit ihanille lukijoilleni hyvää uuttavuotta, älkää bilettäkö liian rajusti! ;)

Ja vielä kiitos Toyanille. :) *hali*

#89

Se on alkanut taas. Mä luulin, että lukioon mennessä ahdistus loppuis. Niin se tekikin aluksi, mut nyt se on tullut taas takaisin. Aamulla ei huvita nousta ylös, ja vaikka aamu lähtisikin hyvin käyntiin, niin bussissa fiilis laskee heti. Viimeisen viikon aikana mä olen ollut koulussa itku kurkussa ja kyyneleet silmissä, ihan vaan koska mua ahdistaa. Kavereiden seurassa kiskon jostain hymyn. Eikä ne epäile mitään, vaikka olisin voinut pari minuuttia aikaisemmin miettiä itsemurhaa.

Ja välillä on niitä päiviä, kun ei halua puhua ollenkaan ja tekisi mieli hakata joka ikinen. Etenkin kaikki, jotka puhuu tai nauraa liian kovaa. Mulle tulee turvallinen olo suun kiinni pitämisestä.

#88

Näin heti aluksi pitää varmaan pyytää anteeksi päivityksien puuttumista. Mutta mä en ole vaan pystyny. Mua hävettää. Pari viikkoa sitte äiti löysi mun 'ruokakätkön', minne piilotan kaikki syömättömät ruoat ennen kuin saan mahdollisuuden viedä niitä roskiin. Long story short, nyt mun on pakko syödä joko keittiössä tai olohuoneessa, aamu- ja iltapalan saan sentään syödä vielä omassa huoneessa. Mutta mä en uskalla heittää niitä pois. Nyt on niin paska olo ja oon todella pettynyt itseeni. Musta on tullut taas se lihava luuseri joka olin kaiken alussa. Mahdun koon 34 farkkuihin ja s-kokoinen mekko roikkuu päällä, mutta silti peiliin katsoessa takaisin tuijottaa pyöreänaamainen ihrakasa. Etenkin toi pyöreänaamaisuus häiritsee.

Mä oon koko ikäni kärsinyt lapsenkasvoisuudestani. Se saa mut näyttämään rumalta 5-vuotiaalta. Syömättä olemalla se kapeni ja mä oikeesti pystyin katsomaan peiliin vihaamatta itseäni. Nyt se ei vaan onnistu.

Liikkumiskiellon takia oon voinut kuntoilla vaan äidin ollessa töissä, mutta on sekin kai parempi kuin ei mitään. Syödyt kalorit oon onnistunu pitämään alle 1000 kcal/päivä, mutta silti joka ilta kuljen peilin ohi ajatellen 'älä kato, mitä ikinä teetkään niin älä kato...'

Onko mahdollista olla S-kokoa mutta silti lihava?

#87

Tänään on ollut hyvä fiilis. Söin liikaa, mutta jostain syystä se ei haittaa. Maantiedon kokeet meni penkin alle, mutta ainakin mä yritin. Luen tässä samalla huomiseen ranskankokeeseen. Onnistuin välttämään ylihoukuttelevan pastapaistoksen, joka kuuluu mun lempiruokiini, sekä salaatin ja kaksi leipää. Mutta sitten mummo tuli käymään ja toi kreikantuliaisiksi ison Toblerone-pötkön. Söin kaksi palaa. Aamupalaksi jogurtin. Yhteensä 334 kaloria. Poljin crosstrainerilla 45 min, siinä kului noin 300kcal. Tein vielä 700 vatsaa, vaikka heikotti ja pyörrytti.

Mulla on jo huomisen ruoat suunniteltuna. Muuten pidän paastopäivän, mutta illalla syön omenan leffaa katsellessa. Se vie hyvin nälän, vaikkei olisikaan syönyt mitään koko päivän aikana. Nälkä antaa tunteen, että mä oikeasti hallitsen itseäni, teen jotain oikein. Ja omena on kaiken lisäksi 'negative calorie food', eli sen syömiseen kuluu yhtä paljon energiaa kuin omenassa itsessään on.

-Jinx

#86

Kiitos näin ekana Cordille ja ewsille kommenteista, piristi päivää ihan mukavasti. :)

Kävin taas terkkarilla keskiviikkona ja ensimäistä kertaa en ollut tyytyväinen siihen, että mun paino oli laskenut. Koska se tarkoittaa sitä, että terkkari laittoi lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle ja kielsi liikunnan maanantaihin asti. Mutta eihän pieni liikkuminen ketään haittaa, eihän? Ihan vaan tarpeeksi, ettei mun tarvitse vihata itseäni enempää ja seistä peilin edessä itkien. Kumma kyllä näin ei ole tosiaan vielä käynyt, vaikka olen vetänyt muutaman päivän sisällä kokonaisen Viennetta-paketin.

Aina kun mä päätän, että tänään mä syön kaiken, mitä mulle annetaan, päädyn rikkomaan sen. Mä yritän, mutta en pysty. Syön korkeintaan puolet annetusta, jos äiti on kotona. Loput heitän pois äidin ollessa parvekkeella, mä en vaan pysty syömään. Enkä voi jättää ruokaa lautasellekaan, koska tämä on useampaan otteeseen johtanut riitaan äidin kanssa.

Isänpäiväkin meni, eikä isä tullut. En oo nyt varma olenko koskaan puhunut siitä täällä, mutta tosiaan, yksinhuoltajaäidin lapsi täällä. Isä käy kerran vuodessa, isänpäivänä, käymässä. Mulle se on ihan se ja sama, sitä kiinnostaa yhtä paljon kuin mua että tuleeko se käymään vai ei. Äiti on tosin yrittäny saada sitä kiinni koko viikon, vaikka sanoinki ettei mua kiinnosta. En ole koskaan kysynyt mikä niiden historia on, ainoat asiat mitä siitä tiedän on nimi, sen, että sillä on kaksi tai kolme muutakin lasta ja ettei se maksa meille mitään elatusapua. Olisi tietysti kiva tietää jotain mun suvusta sen puolelta, mutta se ei nyt onnistu.

#85 Tunnustuksia

Jokaisella on asioita, joita ei kerro kenellekään. Jokin henkinen tunnelukko estää sen, ainakin minun tapauksessani. Olen jo useaan otteeseen ajatellut, että tänään teen sen, kirjoitan sydämeni puhtaaksi tänne. Ja joka kerta päädyn pyyhkimään sen pois juuri ennen postaamista. Mutta tänään tosiaan teen sen. Kerron joitain pikkuasioita, joita en ole koskaan myöntänyt kenellekään ja joista puhuminen tuottaa vaikeuksia.

1) Viiltelin alkuvuodesta, mutta se oli pakko lopettaa, jotta arvet haalistuvat jokavuotiseen joulusaunaan mennessä. Sen jälkeen taas…
2) Melkein tapoin itseni 12-vuotiaana riidan jälkeen. Olin hyppäämässä parvekkeelta kun puhelimeni soi.
3) 6-vuotiaana esikoulussa päiväunien jälkeen eräs poika sanoi, ettei päästä minua ulos huoneesta ennen kuin pussaisin hänen penistään. Onneksi toinenkin heräsi ja näin pääsin pois huoneesta.
4) En ole ikinä suudellut ketään eikä kukaan ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. Tämän seurauksena olen muuttunut erittäin katkeraksi ja kyyniseksi rakkauden suhteen.
5) Heitän salaa pois ruokaa, jotta minun ei tarvitsisi syödä sitä ja jotta en riitaantuisi äitini kanssa. Tunnen tämän takia syyllisyyttä, mutta olen mieluummin laiha kuin kylläinen.
6) …Vaikkei minusta kyllä saa laihaa tekemälläkään.
7) Olen laihtunut puolen vuoden aikana 20 kiloa, mutta mahahyllyvät vain pysyvät.

Sellaista, toivottavasti joku tajuaa, että tällainen avautuminen on minulle todella vaikeaa, ja näitä asioita en tosiaan ole kertonut edes parhaalle ystävälleni tai psykologille.

Kiitos.

#84

Aivan niin ja nyt kun muistan niin kukas sai kuvansa lehteen?

Hotjooga on uusi zumba

#83

Kävin nyt sit viime viikon keskiviikkona lävistäjällä ja viime maanantaina kampaajalla. Jotenkin ihan muuttunut olo, snakebitesit (tapeilla) ja ihan kirkkaanvihreät hiukset. Laitan kuvaa heti kun saan siedettävän otettua. :D

Ja keskiviikkona enkuntunnilla oli taas kivaa, miulla oli päällä maiharit, mustat revityt pillit ja nahkatakki:
*opettaja kävelee luokkaan*
"Good morning ladies!"
*pysähtyy miun kohdalle*
"Good morning Johnny Rotten! ...Or is it Sid Vicious? You know what Sid Vicious would have said? *näyttää keskaria ja kuiskaa* Fuck you!"

Ja sitte porukka viel ihmettelee, miksi mie tykkään mein enkunopesta.

Tosta tuli sitten taas mieleen, että vois lukea Nancyn uudelleen.

#82 (aka miniupdate)

Koeviikko tosiaan oli ja meni aikoja sitten, ja pääsin jopa ihan kunnialla läpi. Tää on tosiaan vaan tylsä koetulospostaus, so feel free to skip this if you want.
Enkusta tuli kymppi pistein 177/179 sekä arvonimet 'täydellinen suorittaja -kuningatar' ja... joku toinen, en nyt muista mikä. :D
Saksasta ja äikästä tuli molemmista 8½, kemiasta 5½ ja uskonnosta 7, joka on meidän luokan mittapuulla keskivertoa parempi, oisko paras numero ollu 7½. Matikasta en tiedä sen tarkemmin, mutta jaksotodistukseen tuli S, joten ainakin läpi päästiin.

#81

23.10.11
Joo taas vaihteeks long time no see. Viime postauksen jälkeen on asiat muuttunu vähän parempaan suuntaan, paino on edelleen laskenu ja jokaviikkoiset mittaukset jatkuu, mutta mie syön. Kalorien laskukin jatkuu, mutta tosiaan syön about kolme kertaa enemmän kuin kuukausi sitten. Ja tällä hetkellä(kirjoitushetkellä, ei postaushetkellä) olen laivalla, ruotsinristeilyllä. Just käytiin syömässä enkä mie edes kauheasti ajatellut, mitä pistin suuhuni. Tokkiinsa äiti vähän valitti etten syönyt tarpeeksi, mutta lopetti valituksen, kun jälkiruokapöytään päästiin. Söin mm. cupcaken jota syödessä tuli niin sivistynyt olo, aivan kuin olisi ollut Sinkkuelämää-sarjassa jossain New Yorkin kahvilassa. Ja niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin mie en ole ikinä nähnyt cupcakea livenä ennen tuota hetkeä. Kylhän muffinsseja on nähty mutta siis ihan oikea cupcake, suloisella turkoosilla kuorrutuksella ja kaikkea! Siitä sitten haukkailin pieniä paloja ja tunsin itseni sivistyneeksi. Om nom nom.

Ja Hesaan bussilla mentäessä ollaan aina pysähdytty Pukaron Paronissa, josta ollaan perinteisesti ostettu Brunbergin tryffeleitä. Nyt unohdettiin kuitenkin ostaa ne, mutta onneks laivan tax free -myymälästä löytyi. Samalla ostettiin myös Anthon Bergin Plum in Madeira -suklaamarsipaaneja, toinen perinteinen ruotsinristelyostos. Huomenna ostetaan myös salmiakkieläimiä, vielä yksi perinne. Ruotsista etsitään bestikselle tuliaisia, kuten myös kissanruokkijaksi lupautuneelle kaverille.

Ja söin myös Pukarossa maailman pahimman välipalakeksin, oisko ollu kauraa ja hedelmiä tms. Siihen sisältyi mm. aprikoosia, kuivattua porkkanaa ja rusinoita. Yhden palan jälkeen meinasi tulla ylös, eikä äitikään pystyny syömään sitä. En suosittele.

24.10.11

Shoppailukierros ohi ja ei voi nyt oikeen muuta sanoa kuin että jag älskar Stockholm!

Aamupalalla oli ihan sairaan hyviä korvapuusteja ja patonkia. Ja aikalailla kaikkea muutakin, lämpimät ruoat jäi semivegeltä vähän vähäisiksi, onneks löytyi karjalanpiirakkaa. Sen jälkeen käytiin tax freessä ja pian viiletettiinkin jo bussiin, joka vei meidät keskustaan. En rupea nyt tarkemmin selittelemään missä käytiin ja milloin. Paitsi vakiokaupat täytyy mainita nimittäin Rio ja Rockzone. Jos Vanhassakaupungissa liikutte, niin noi kannattaa ehdottomasti tsekata. (Damn, I should get paid for this!) Kuitenkin, lyhyesti nyt tämä meidän saalislista.
R i o s t a
oranssimustat kynsikkäät
punamustaruudullinen vyö

R o c k z o n e s t a
kissapipo, joka herätti suurta hilpeyttä ihmisten keskuudessa
MCR-pinssejä
'I wear black until I can find something darker' -t-paita
Nillenallelle tuliaisiksi vihreä palestiinahuivi

B e n g a n s . s e -levykauppa
Black Veil Brides - We Stitch These Wounds (meinattiin kävellä suosiolla hård rock -osaston ohi, ennen kuin tuli mieleen että hetkinen...)
My Chemical Romance - I Brought You My Bullets, You Brought Me Your Love (osastolta punk/emo)

A m a n d a s
'DRINK COFFEE, Do Stupid Things Faster with More Energy' -magneetti kissavahdille
'Amazingly Enough I Don't Give A Shit' -magneetti

C o m i c s H e a v e n
The Umbrella Academy


Viimeisimmän kohdalla meinasin ruveta hyperventiloimaan keskellä kauppaa joten se oli pakko ostaa.

Riossa äiti taivutteli miut kokeilemaan muutamaa mekkoa, joka tuntui tosi ufolta, mekkoa tosiaan käytetty viimeksi noin 10 vuotta sitten. Kuvia ei saanu ottaa, mutta yksi musta mekko oli ihan sairaan nätti. Siinä näkyi vähän tummemmalla mustalla ruusukuvioita, ja S-koko sopi kuin valettu, mitä nyt vähän väljä rintakehän kohdalta. Julkisesti en tosiaan siinä kehtaisi esiintyä mutta I have to admit, it looked good! Keskiviikkona Nillenallen kanssa Hesaan, että ehkä sieltä tarttuu mukaan joku kuva.

Kuvista puheen ollen, otin pari kuvaa tässä reissun aikana. Muah.

Sunnuntai-illalta, digikamera otti lopputilin, joten oli pakko kuvata kännykällä. Mutta tosiaan, taivas oli incredibly kauniin näköinen.

Ylempänä mainittu pipo. Tuli ihan ernu olo se päässä, mutta lämpönen. ^__^

Random kuva, tän näkösenä sit liikuttiin ympäri Tukholmaa.

Tämä... Tämmönen.[SELVITÄ MIKÄ]

T-paita

No mieee.

The Umbrella Academy, vyö, pinssit, Bullets, Wounds, magneetit, pipo ja huivi

Perhepotretti. <3

#80

Mä olen koko elämäni ajan boikotoinut vahvasti länsimaista laihuusihannetta. Koskaan en oo ymmärtänyt, miksi joku haluaa kärsiä vapaaehtoisesti ollakseen laiha ja kaunis. Mutta nyt mäkin olen sortunut. Se on ottanut mut haltuunsa, ja mä olen laihtunut kolmen kuukauden aikana yli 10 kiloa. Eikä se silti ole tarpeeksi. Mä en kestä katsella, kun kaikki muut syö mitä haluaa ja pysyy silti laihoina, samalla kun mä tunnun lihovan pelkästään ruoan katsomisesta. Pyrin syömään mahdollisimman vähän päivän aikana, jätän aamupalan väliin, samoin kouluruoan, mutta väitän kotona syöneeni. Jos päivän aikana kertyy syötyjä kaloreita enemmän kuin 300, mua oksettaa ja ahdistaa.

Mielialaa paransi tänään vähän se, että kaupungilla bussia odotellessa menin Seppälään (jonne minua ei normaalisti saisi missään nimessä) sovittamaan vaatteita, joita en normaalisti päälleni pistäisi, mutta halusin tietää, mihin kokoon saan itseni ahdettua. Lopputuloksena onnistuin ahtamaan itseni koon 34 farkkuihin ja XS-kokoiseen mekkoon. Ja pienen hetken mä tunsin itseni onnistujaksi.

Mutta laihduttaminen vaikuttaa mun kouluelämäänkin. Mulla on kokoajan kylmä, jonka takia en voi keskittyä tunneilla, ja sillon kun en palele, niin nukahtelen istualteni, melkein missä tahansa, jopa musiikin tunnilla.

Miten niin unohdin päivittää?

Joo-o, koulurumba alko taas. Tämmönen pikakelaus kouluajan tapahtumista. Pääsin samalle luokalle kolmen kaverin ja yhden vanhan luokkalaisen kanssa. Sain uuden nimen saksantunnilla, Hermann palveluksessanne. Ja rupesin miettimään, että koko kirjotus saattais selventyä huomattavasti, jos mie alkaisin kutsua kavereita randomeilla lempinimillä. Joten, pikainen listaus ja selvennys kavereista. (Jos ei ole erikseen mainittu, niin kys. henkilöt ei liity mitenkään netissä samalla nimellä liikkuviin henkilöihin)

Aloitetaan tärkeimmistä, eli
NilleNalle, CookieMonster(Radola) = paras ystävä
Lintutyttö = nimestään huolimatta poika, miun vakioporukan 'johtaja', samalla luokalla
Raparperi = toinen vakioporukan jäsen, myöskin samalla luokalla
Bealmia(Radola) = yksi miun parhaimmista ystävistä, eri koulussa
Miffi(Radola) = kuuluu samaan joukkoon Bealmian kanssa
Karkki = ystävä ja luokkalainen

Lisätäänpä listaan jos tulee vielä enemmän pakollista merkittävää porukkaa.

Muttasiis, Lintutyttö on laulanu koko viikon Gay Boyfriend -biisiä miulle ja kattonu kauan miulla kestää pokka. Ei kovin kauaa, sen voin sanoa.

Ja tästä päivästä, oli aamulla terkkarintarkastus ja ihmeekseni oon pudottanu melkein kymmenen kiloa keväästä. Pituuskasvu on taas sit kokonaan loppunu. Mutta tää ei oo se pääasia, vaan mielialakysely.

Mie oikeesti vastasin siihen rehellisesti.

Sen tuloksena terkkari soitti miun äidille ja kutsu koulupsykologin koululle ens viikon torstaiks jotta mie voin puhua 'henkisistä ongelmistani'. Satuin kertomaan terkkarinreissustani kavereille ja etenkin Lintutyttö ja Karkki aloitti heti kunnon kyselymaratonin. Kumpikaan ei saanu vielä koulussa kunnon vastausta koska mie en vaan yksinkertaisesti pysty puhumaan tunteistani päin ihmisten naamaa, joten Lintutyttö kysy tekstarilla ja Karkki lohdutti mesessä.

High school never ends

D: Ens viikolla alkaa koulu ja hermostuttaa ihan hirviästi. Tasan viikko ja se on vähän niinku uuden elämän aloitus, puhdas pöytä. Uusi koulu, jossa vaan muutama tuntee miut.

Mie en yleensä mieti vaatteita niinkään paljoa, tai ulkonäköäni ylipäätään. Mut nyt vähän mietityttää. Ensinnäkin, riittääkö pokkaa laittaa punaset piilarit ekana päivänä? Laitanko solmion? Musta vai vihree? Mitkä housut? Paita? Shit. Any suggestions?

Elossa edelleen

Päivittäminen jääny taas vähän vähemmälle, johtuen luultavasti siitä, ettei ole oikein mitään päivitettävää. Parin viikon päästä tulee kuitenkin varmaan aika ahkerasti tekstiä, sen verran koulun alku jännittää.

Ja ihana rakas cdon.com, kuinka sinua vihaankaan. Tilattiin pari kuukautta sitten Pencey Prepin Heartbreak in Stereo ja viikko sitte ilmoitettiin, että tuote on poistettu valikoimista. Levykauppa Äxästä tilattiin sama levy kolme viikkoa sitten eikä oo vielä kuulunut.

Btw onko kukaan muu huomannut, että MCRn nettikauppaan on tullut kopiot Killjoyden rayguneista? 35$, eli tämänhetkisen valuuttakurssin mukaan about 25e. Killjoy-takkia ei ole mitään mahdollisuutta saada, mutta jos saisin äidin suostuteltua ostamaan raygunin? Tosin postikuluja en haluais edes ajatella.
Ja lisäks siellä olis LOTMS 17 dollaria, siinä missä cdonista tilatessa se maksais kolmekymppiä. Postikulujen kanssa tulis yhteensä noin... Mitä helvettiä, 17 euroa?

Kesä.

Joo, kesä. Tässä ei-päivitetyssä ajassa on ehditty jo stressata koulua, päästy lukioon, stressattu vähän lisää, olla kavereiden kanssa, käyty Helsingissä ja pelattu simssiä. Niin, ja kärsitty helleaallosta. Huomeen ois taas äidin kanssa reissu Hesaan, vois laittaa sit kuvaa mitä tuli saatua. Viime reissulta mukaan tarttu jo tennarikorvikset, t-paita, ruudullinen vyö, punamustat henkselit, mustaharmaat hanskat ja vihreet kengännauhat. Eli läjä pikkuroinaa.

Oon kanssa yrittäny kehitellä bestikselle synttärilahjaa, mutta tällä hetkellä ajatukset junnaa vähän paikoillaan.

...

Olenko mä paha ihminen jos en halua olla ystävieni seurassa?

Oh, kohta on pääsiäinen! Yay! *juoksee ympyrää* Ja ens lauantaina ois tarkotus mennä Nillenallen luokse pariks päivää. *juoksee innoissaan kiljuen ympyrää kunnes törmää seinään* Jos hyvin käy, niin muistan ottaa kameran mukaan ja saan otettuu tänne jtn kuvia. Samoin kun huomenna äiti ostaa kananmunia, jotta mä voin koristella niitä. Mie ehin jo piirtämään yhteen munaan Frank Ieron. (Jota äiti pitää täysin psykona, btw.)

Joo, tämmönen pikapäivitys vaan, mutta minkäs teet.

Koska tää on vaan niin mahti.

Hear the sound
The Angels come
Screaming down
-----
But I cant tell if Ive been breathing or sleeping or screaming or waiting
For the man to call or maybe
All of the above
'Cause mostly Ive been sprawled on these cathedral steps
While spitting out the blood and screaming
Someone save us
MCR - Heaven help us

Unohdinko taas päivittää? Oho.
No, eipä täs oo paljoo ehtiny tapahtua, tossa 20. päivä tuli käytyä My Chemin keikalla. Viimeks mä olin niin onnellinen suunnilleen vuosi sitten Tokio Hotelin keikalla. Bändien keikoilla ylipäätään mä tunnen itteni aina hirveen... luonnolliseksi, heti toisena kodin jälkeen. Tai siis, tuntuu, että voi olla ihan täysin oma itsensä, kuunnella jotain, mikä kuuluu mulle lähimpiin asioihin. Musiikki. Rakastamieni ihmisten ohella tärkein syy, miksi mä elän. Koska mulle musiikki on vahvistavaa, se saa mut hyvälle tuulelle. Ja muutaman hassun minuutin ajan mun maailmassa kaikki on täydellistä.

Asiasta likaiseen sukkaan. Äiti onpi yön poissa jossain työjutussa, joten... Bileet! (aka minä popsimassa purkkimandariineja tietokoneen edessä) Vielä parempi olis, jos äitiltä ei tulis tarkistussoittoja tunnin välein. :D


Päädyttiin jotenkin juttelemaan yhen kaverin kanssa tänään siitä, mitä biisejä meidän hautajaisissa soitettais. Loppujen lopuksi se päätyi siihen, että kaverin hautajaisissa soitetaan MCRn Teenagers ja mun hautajaisissa LeATHERMOUTHIN 5th Period Massacre. Pisti vaan miettimään, että kuinka moni oikeesti kestäis siellä loppuun asti tommosella musiikkivalinnalla. xD

If we were all like you in the end
Well, we'd be killing ourselves by
Sleeping in.
My Chemical Romance - Party Poison

Mahd. nimenvaihdos ja muuta

Päivitykset vähän tökkii, koulussa kun ei tapahdy yhtään mitään. Ja mä olen taas vaihteeksi kipeä. Viikonloppuna oli ihan sikaflunssanen olo, nyt on jo vähän parantunu. Tosin vieläkin tuntuu että kuolema odottaa nurkan takana ja hengitys on tosi pinnallista. :P

Niin, ja sit ihan varsinaiseen aiheeseen. Mietin tässä mahdollista nimenvaihdosta rakkaalle Luonnonoikulleni. Varma en vielä tilanteesta ole, ja nimi saattaa palautua entiselleen, mutta tällä hetkellä aika vahva nimiehdokas olisi 'i was killing before killing was cool' MCRn Kill All Your Friends -biisin mukaan.

Eli toisin sanottuna, laitan sivupalkkiin äänestyksen, tällä hetkellä siis A Freak of Nature vs i was killing before killing was cool. Jos jollain on parempia ideoita, niin niitä saa toki jakaa myös sivupalkissa oleskelevassa boksissa. (Jolle olisi myös hyvä keksiä jonkun sortin nimi)

Ja vielä toinen idea. Aattelin, että voisin tästä lähtien laittaa aina biisinpätkän jokaisen päivityksen loppuun, ihan vaan kevyeksi lopetukseksi. Aloittakaamme tämä jo nyt, kahdella biisinpätkällä jotka määräävät blogin tulevaisuuden.

A Freak of nature
stuck in reality.
I don't fit the picture,
I'm not what you want me to be.

-----

You want me to change
but all I feel is strange.
Strange in your perfect world.
So-o strange, strange,
I feel so absurd in this life.
Tokio Hotel feat Kerli - A Freak of Nature

'Cause we are all a bunch of liars.
Tell me, baby,
who do you wanna be?
And we are all about to sell it,
'cause it's tragic with a capital T.

-----

'Cause we are all a bunch of animals
that never paid attention in school.
So tell me all about your problems,
I was killing before killing was cool.
You're so cool, you're so cool, so cool!
'Cause we all wanna party when
the funeral ends.
And we all get together
when we bury our friends.
It's been nine bitter years
since I've been seeing your face.
And you're walking away,
and I will die in this place.

You'll never take me alive.
My Chemical Romance - Kill All Your Friends

Päivitys, päivitys

Oho, viime päivityksestä onki jo vähän aikaa. No, tulin nyt sit ilmottamaan, että en ole kuollu. Ja nyt kun muistan, niin mä näin vuoden alussa Sinin. Mä oikeesti luulin päässeeni siitä yli, mut sit se oli kaverinsa kanssa rautatieasemalla kaverinsa kanssa. Oltiin bestiksen kanssa odottamassa bussia, ja kun mä sanoin että Sini on siellä, se ehdotti heti, että mentäs ulos odottamaan. Vähän ajan päästä mentiin ulos, eikös se tullut kaverinsa kanssa sinne. Ja samaan bussiin. Mä en edes pystyny ajattelemaan mitään, ajatukset oli ihan sekasin. Seuraavana päivänä saatettiin bestis takas juna-asemalle, ja se oli siellä taas.

Sen jälkeen mun ajatukset on taas pyöriny vaan ja ainoastaan Sinin ympärillä. Mä yritän päästää irti, mutta mä en halua.

Asiasta toiseen. Musta tuntuu taas, ettei kukaan välitä. Mä tiedän, että joku ajattelee, että tää on nyt taas jotain teiniangstista huomionhakua. Mutta mä en kerro ikinä kenellekään, kuinka yksinäiseltä musta oikeesti tuntuu. Joka toinen päivä mä ajattelen mitä tapahtuis jos kuolisin, tulisiko kukaan mun hautajaisiin. Päivittäin mä ajattelen, että mitä jos tänään on se päivä, jolloin mun elämä päättyy. Mitkä on mun viimeiset sanat.
Musta tuntuu, etten mä kuulu tänne. Jo pienestä pitäen ainoa, joka mua on lähes täysin ymmärtänyt, on mun bestis. Jota mä ajattelen joka päivä ja toivon että sillä menee hyvin. Joskus tuntuu, että se on ainoa syy, miksi mä vielä olen täällä. Ja välillä mua pelottaa, ettei sekään enää välitä musta. Laitanpa tähän vielä biisinpätkän, joka tuntuu kuvaavan todella hyvin mua ja mun ajatusmaailmaa. Ja josta tämä blogikin on saanut nimensä:

"A Freak of Nature,
Stuck in reality.
I don't fit the picture,
I'm not what you want me to be.
Sorry..."
---

"You want me to change,
But all I feel is strange.
Strange.
In your perfect world.
I feel so absurd in this life.
Don't come closer."


Niin, ja ajattelin alottaa bestiksen ystävänpäivälajan tekemistä.