#86

Kiitos näin ekana Cordille ja ewsille kommenteista, piristi päivää ihan mukavasti. :)

Kävin taas terkkarilla keskiviikkona ja ensimäistä kertaa en ollut tyytyväinen siihen, että mun paino oli laskenut. Koska se tarkoittaa sitä, että terkkari laittoi lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle ja kielsi liikunnan maanantaihin asti. Mutta eihän pieni liikkuminen ketään haittaa, eihän? Ihan vaan tarpeeksi, ettei mun tarvitse vihata itseäni enempää ja seistä peilin edessä itkien. Kumma kyllä näin ei ole tosiaan vielä käynyt, vaikka olen vetänyt muutaman päivän sisällä kokonaisen Viennetta-paketin.

Aina kun mä päätän, että tänään mä syön kaiken, mitä mulle annetaan, päädyn rikkomaan sen. Mä yritän, mutta en pysty. Syön korkeintaan puolet annetusta, jos äiti on kotona. Loput heitän pois äidin ollessa parvekkeella, mä en vaan pysty syömään. Enkä voi jättää ruokaa lautasellekaan, koska tämä on useampaan otteeseen johtanut riitaan äidin kanssa.

Isänpäiväkin meni, eikä isä tullut. En oo nyt varma olenko koskaan puhunut siitä täällä, mutta tosiaan, yksinhuoltajaäidin lapsi täällä. Isä käy kerran vuodessa, isänpäivänä, käymässä. Mulle se on ihan se ja sama, sitä kiinnostaa yhtä paljon kuin mua että tuleeko se käymään vai ei. Äiti on tosin yrittäny saada sitä kiinni koko viikon, vaikka sanoinki ettei mua kiinnosta. En ole koskaan kysynyt mikä niiden historia on, ainoat asiat mitä siitä tiedän on nimi, sen, että sillä on kaksi tai kolme muutakin lasta ja ettei se maksa meille mitään elatusapua. Olisi tietysti kiva tietää jotain mun suvusta sen puolelta, mutta se ei nyt onnistu.