#89

Se on alkanut taas. Mä luulin, että lukioon mennessä ahdistus loppuis. Niin se tekikin aluksi, mut nyt se on tullut taas takaisin. Aamulla ei huvita nousta ylös, ja vaikka aamu lähtisikin hyvin käyntiin, niin bussissa fiilis laskee heti. Viimeisen viikon aikana mä olen ollut koulussa itku kurkussa ja kyyneleet silmissä, ihan vaan koska mua ahdistaa. Kavereiden seurassa kiskon jostain hymyn. Eikä ne epäile mitään, vaikka olisin voinut pari minuuttia aikaisemmin miettiä itsemurhaa.

Ja välillä on niitä päiviä, kun ei halua puhua ollenkaan ja tekisi mieli hakata joka ikinen. Etenkin kaikki, jotka puhuu tai nauraa liian kovaa. Mulle tulee turvallinen olo suun kiinni pitämisestä.