Ulkonäköpohdiskelua

...Mä kehuin Sinin koiraa. xD Ens viikolla ehkä sanon sille viel jotain järkevää.

Ja löysin huonetta siivotessani vanhoja koulukuvia. Se on kyllä jännä miten paljon ihminen voi muuttua, samalla kun jotkut ei muutu ollenkaan. Vanhoissa kuvissa mulla on todella pitkät, vaaleat, hieman kihartuvat enkelinhiukset. Ja tavallaan mä kaipaan niitä. Mutta mä en kaipaa muuten niitä aikoja. Nyt kun niitä kattoo, niin mä tavallaan kiitän onneani, että en enää elä niitä aikoja. Mä oon nimittäin laihtunu yllättävän paljon, jopa viime vuoden koulukuvaan verrattuna. Enkä mä oo tehny mitään. Okei, pienenä vedin ihan sikana kaikkee hyvää lähes päivittäin. Enää syön karkkii & muuta n. kerran viikossa, en oo sen lisäks muuttanu ruokavalioo mitenkään. Ja lisäks, mä kaipaan lapsuuden koulukuvia. Ekalla luokalla kaikki hymyili suut leveenä, ei ollu paineita siitä, miltä näyttää. Mulla oli kys. kuvassa hiukset lukuisilla pikkuleteillä, ne oli kiinni värikkäillä lettinauhoilla. Lisäksi mulla oli äitin tekemä sininen ihana paita, sekä sininen farkkuhame, sekin äidin tekemä. Eikä sovi tietenkään unohtaa sitä aivan ihanaa parin sentin kokoista rakoa hampaiden välissä. Siitä mä olin pienenä tosi ylpee, mut nyt se on jo kasvanu pois.

Nykyään kaikki on ihan paniikissa, mitä mä laitan, mitä jos meikit levii? Ja kaikki tulee hirveet pakkelit naamassa ja hienoimmat vaatteet päällä. Paitsi minä. Mä tuun ihan ilman mitään meikkii, ihan tavallisissa vaatteissa, ja mua katotaan ku hulluu. Mikä siinä on, kun kaikkien pitää aina laittaa parhaimmat päälle ja vetää hirveet poset joka kuvassa?

Ja sitten vielä. Tää nykymaailma on semmonen, että kaikkien pitäis olla jotain nollakokoa. Mulla iski silmään yks kohta yhestä Nillenallen blogimerkinnästä:

Mielestäni sanat "lihava", "läski" ja "ylipainoinen" pitäisi kieltää lailla. Tilalle voitaisiin valita vaikkpa mukavampia sanoja, kuten "pehmeä", "pyöreä" ja "muodokas".

Mä olen täysin samaa mieltä. Mä en ole koskaan ollut mikään kaikista laihin, mutta en mä välitä. Mä voin ihan häpeilemättä kattoa peiliin ja sanoa pitäväni itseäni ihan nättinä. Voin seisoa vessan peilin eessä tuijottamassa mahaani ilman mitään ongelmaa. Ilman mitään syyllisyyden tunnetta. Musta jotenkin tuntuu, että se on nykyään aika harvinaista. Ala-asteella terkkari ehdotti mulle diettiä, kässänope sano mua melkein suoraan läskiks. Sillon mä imin ne haukut kuin pesusieni, mut nyt mä en enää välitä. Se oli vaan niiden mielipide, ja vaan omalla mielipiteellä on väliä.

Niin, ja sitten jos ketään kiinnostaa, niin se mun kuva. Luonnollisesti kamera on heilahtanut ja kuva otettu epäselvästi ylhäältä päin.



^ klikkaamalla suuremmaksi. ^^