Since I was born I started to decay

Keskellä yötä rupeaa miettimään outoja asioita. Koulumenestys. Vielä ala-asteella mä olin luultavasti luokan parhaita koulussa. Mutta kun mä siirryin ylä-asteelle, mun koulumenestys laski ja lujaa. Yllättäen opettajat vaihtu aineittain, keneenkään ei tutustunut niinkuin ennen. Opettajia tuli ja meni, ei niitä kukaan jälkeen päin muista. Ainoat aineet missä mä pärjään nykyään, edes sen verran että todistukseen tulee ysi, on enkku ja ilmaisutaito/luova kirjoittaminen. Ilmaisutaito olisi mulle periaatteessa vaikea pala, mä olen luonnostaan aika ujo ja hiljainen, mutta kaikki siellä luokassa on mun ystäviä, tai vähintään kavereita. Luova kirjoittaminen, joka kuuluu samaan aineeseen, taas tulee ihan luonnostaan. Mä olen pienestä pitäen halunnut kirjailijaksi. Ja englanti sitten. Se on tullut multa aivan luonnostaan. Kolmosen alussa sain ekasta enkun kokeesta kympin edes avaamatta kirjaa. Nykyään saan tehtyä kolmesivuisen kokeen seitsemässä minuutissa. Huonoin koenumero ikinä on ollut 9-. Mutta sitte loppu koulu. Mä yritän, ihan tosissani yritän, mutta en pysty keskittymään. Mä tylsistyn tunneilla ja nukahdan tai piirtelen vihkoon. Matikan kokeesta voi helposti tulla nelonen, mutta mä vaan nauran sille.

Mä muistan kuinka mä halusin pienenä opettajaksi. Mutta en sellaiseksi tylsäksi, kuivaksi ja vihaiseksi yläasteen opettajaksi. Halusin ala-asteelle opettamaan nuoria, iloisia ja elämänhaluisia lapsia. Niin tyhmältä kun se kuullostaakin, niin musta ala-aste on nykyään lähes samalla tasolla yläasteen kanssa. Meikkaaminen aloitetaan jo kolmosella, seurustelu viimeistään kutosella. Mä en meikkaa, en seurustele, ja oon jo yläasteella. Miksei lapset vois olla vielä lapsia, mun sydän oksentaa aina kun nään jonku 12-vuotiaan vahvasti meikatun tytön kävelemässä kaupungilla kavereineen, yrittäen näyttää niin aikuiselta. Olisitte lapsia vielä kun ehditte, nauttikaa perheenne seurasta. Joskus saa heittäytyä lapselliseksi, riehua niin että hiukset menee sekaisin. Ja riehumisella en tarkoita Anttilan nurkalla roikkumista rööki suussa ja kaljapullo kädessä. Ei, menkää vaikka ystävien kanssa läheiseen puistoon, ihan selvinpäin, vaikka keinumaan. Jos kuullostaa lapselliselta ja nololta, onneksi olkoon, olet virallisesti pikkuaikuinen.

Mä menen aina välillä ystävien kanssa, tai vaikka yksinkin, läheiseen lastenpuistoon. Me keinutaan, leikitään, lasketaan liukumäkeä, leikitään hippaa, eikä meitä nolota yhtään. En mäkään mikään aikuinen ole, omasta mielestäni hädin tuskin teini-iän kynnyksellä. Pitäkää siis kiinni lapsuudestanne, älkää aikuistuko liian nopeasti.

...Noni, tollaseen sit päädyin näemmä koulumenestyksestä aloittamalla. xP
Ja aamulla luonnollisesti ihmettelen että mitä paskaa mä oikein oon kirjottanu. :D