Keskellä yötä rupeaa miettimään outoja asioita. Koulumenestys. Vielä ala-asteella mä olin luultavasti luokan parhaita koulussa. Mutta kun mä siirryin ylä-asteelle, mun koulumenestys laski ja lujaa. Yllättäen opettajat vaihtu aineittain, keneenkään ei tutustunut niinkuin ennen. Opettajia tuli ja meni, ei niitä kukaan jälkeen päin muista. Ainoat aineet missä mä pärjään nykyään, edes sen verran että todistukseen tulee ysi, on enkku ja ilmaisutaito/luova kirjoittaminen. Ilmaisutaito olisi mulle periaatteessa vaikea pala, mä olen luonnostaan aika ujo ja hiljainen, mutta kaikki siellä luokassa on mun ystäviä, tai vähintään kavereita. Luova kirjoittaminen, joka kuuluu samaan aineeseen, taas tulee ihan luonnostaan. Mä olen pienestä pitäen halunnut kirjailijaksi. Ja englanti sitten. Se on tullut multa aivan luonnostaan. Kolmosen alussa sain ekasta enkun kokeesta kympin edes avaamatta kirjaa. Nykyään saan tehtyä kolmesivuisen kokeen seitsemässä minuutissa. Huonoin koenumero ikinä on ollut 9-. Mutta sitte loppu koulu. Mä yritän, ihan tosissani yritän, mutta en pysty keskittymään. Mä tylsistyn tunneilla ja nukahdan tai piirtelen vihkoon. Matikan kokeesta voi helposti tulla nelonen, mutta mä vaan nauran sille.
Mä muistan kuinka mä halusin pienenä opettajaksi. Mutta en sellaiseksi tylsäksi, kuivaksi ja vihaiseksi yläasteen opettajaksi. Halusin ala-asteelle opettamaan nuoria, iloisia ja elämänhaluisia lapsia. Niin tyhmältä kun se kuullostaakin, niin musta ala-aste on nykyään lähes samalla tasolla yläasteen kanssa. Meikkaaminen aloitetaan jo kolmosella, seurustelu viimeistään kutosella. Mä en meikkaa, en seurustele, ja oon jo yläasteella. Miksei lapset vois olla vielä lapsia, mun sydän oksentaa aina kun nään jonku 12-vuotiaan vahvasti meikatun tytön kävelemässä kaupungilla kavereineen, yrittäen näyttää niin aikuiselta. Olisitte lapsia vielä kun ehditte, nauttikaa perheenne seurasta. Joskus saa heittäytyä lapselliseksi, riehua niin että hiukset menee sekaisin. Ja riehumisella en tarkoita Anttilan nurkalla roikkumista rööki suussa ja kaljapullo kädessä. Ei, menkää vaikka ystävien kanssa läheiseen puistoon, ihan selvinpäin, vaikka keinumaan. Jos kuullostaa lapselliselta ja nololta, onneksi olkoon, olet virallisesti pikkuaikuinen.
Mä menen aina välillä ystävien kanssa, tai vaikka yksinkin, läheiseen lastenpuistoon. Me keinutaan, leikitään, lasketaan liukumäkeä, leikitään hippaa, eikä meitä nolota yhtään. En mäkään mikään aikuinen ole, omasta mielestäni hädin tuskin teini-iän kynnyksellä. Pitäkää siis kiinni lapsuudestanne, älkää aikuistuko liian nopeasti.
...Noni, tollaseen sit päädyin näemmä koulumenestyksestä aloittamalla. xP
Ja aamulla luonnollisesti ihmettelen että mitä paskaa mä oikein oon kirjottanu. :D
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Since I was born I started to decay
Sekavaa leffaselitystä
Noniin, hyvä minä. Taas jääny se kirjottaminen vähemmälle. Mutta mitä kesästä nyt voi odottaa? Tietystihän mä oon ollu pihalla kavereiden kanssa kaikki päivät ja nukkunu hyvin ja syvästi yöt. En. Mä oon todellisuudessa ollu kavereiden kanssa oikeessa elämässä vaan kolmesti kesän aikana. Kerran pihalla kolmen kaverin kanssa, kerran yhden kaverin kotona istuttiin vierekkäin ja pelattiin simssiä omilla koneilla. Ja kolmannen kerran bestis tuli tänne, oli melkein kaks päivää, tuli lauantaiaamuna ja lähti sunnuntai-iltapäivällä. (Ja lauantaiaamuna bussi ei tullu joten jouduin kävelemää reilut kolme kilsaa kaupunkiin) Mutta kivaa oli. Me suunniteltiin elokuvaa, mitä ruvetaan ilmeisesti kuvaamaan ens kuussa kun lähen niille Hyvinkäälle. Me tehtiin kerran jo elokuva, mikä kesti muistaakseni runsaat puoli tuntia. Elokuvan nimeksi pääty sitte Tokio Hotelin managerin kosto. (Sopii myös vihaajille, sillä TH tapetaan siinä) Mut sit mun kone päätti kaatua ja samalla lähti kaikki tiedostot, niiden mukana luonnollisesti THMK.
Mut nyt meidän seuraavasta leffasta tulee vielä parempi ja pidempi. Paitsi että tämänkin juoni on ihan älyvapaa. Mutta onko mitään parempaa kuin älyvapaa komedia johon on tungettu kaikkea mahdollista Prinsessa Ruususesta kuolleeseen hevi-Harry Potteriin? Ei kai. Kyllä siitä hitti tulee niiden muutaman joukossa jotka sen tulevat näkemään. Ellei me sit onnistuta söhräämään sitä youtubeen.
Ainiinjoo, mä sit päätin alottaa uuden legacyn, mitä kirjotan sit kans nettiin. Eka osa tulee joko tänään tai huomenna, ja laitan tänne sit linkin jos ketään kiinnostaa.
Mitä te teette/teitte kesällä? Mä laitan tonne sivuun äänestyksen mihin pääsette sit vastaamaan. :)
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Don't Wanna Be an American Idiot
Joo eli eilen oli se Green Dayn keikka. IHAN TÄYSIN MAHTI. Käytiin eka shoppailemassa Back Streetillä ja Cybershopissa. Eli käveltiin semmoset viis tuntia kaupungilla ja sitte lähettii ettimään sitä keikkapaikkaa. Eksyttiin pari kertaa ja sit äiti soitti taksin millä sit mentiin sinne. Istuttiin siellä muutama tunti. Me siis tultiin sinne joskus neljän jälkeen, eka lämppäri, The Hives alotti muistaakseni kuudelta. Niiden jälkeen oli tauko ja sit esiinty Joan Jett & The Blackhearts. Ja mulla soi sitten 'I love rock 'n' roll' koko loppupäivän päässä. ♥
Välihuomio: Äiti näki Jone Nikulan. O__.
Niin, siis Joan Jettin jälkeen tuli taas tauko, ja sen jälkeen sinne lavalle ilmestyi känninen ylisuuri vaaleanpunainen pupu. Sitä mä en ihan odottanu näkeväni. :D
Ja sitte se keikka viimein alko. Mä olin viimeks niin onnellinen 7.3.
Keikka loppu jossain vähän ennen yhtätoista ja me mentiin metrolla pienen sekoilun jälkeen rautatieasemalle, missä me oltiin yhteen asti. Sen jälkeen me mentiin tien toisella puolella olevaan mäkkäriin (joka oli auki viiteen asti!) ja oltiin siellä sitte tosiaan sinne viiteen asti. Sitten mentiin takas rautatieasemalle oottamaan junaa. Jossain kaheksan aikaan oltiin sitte kotona.
P.S. Alotusbiisi oli 21st Century Breakdown.
P.P.S. Tré Cool valkosessa lierihatussa ja punasissa rintsikoissa hyppimässä lavalla ja 'laulamassa' ♥
P.P.S. Yhessä vaiheessa kun Billie Joe otti yhden tytön lavalle, se polvistu sen eteen 'kosimaan'. Ja sit ke se tyttö oli lähdössä niin BJ suuteli sitä johonkin posken ja suun välimaastoon. Siltä tytöltä meni vähän aikaa tajuta mitään, se oli ihan normaalin näkönen ja sit se yhtäkkiä melkein sekos. :D *kade*
...Mahtaa BJn vaimo ja lapset olla ylpeitä. xP
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
taustanvaihtoa
Joo, eli vaihoin uuden taustan ja muuttelin vähän muutenkin, mut tää on mun mielest vähän liian räikee/värikäs. Taidan viel katella jos löytyis jotain muuta tai sit vaihan tohon vanhaan takas...
Ulkonäköpohdiskelua
...Mä kehuin Sinin koiraa. xD Ens viikolla ehkä sanon sille viel jotain järkevää.
Ja löysin huonetta siivotessani vanhoja koulukuvia. Se on kyllä jännä miten paljon ihminen voi muuttua, samalla kun jotkut ei muutu ollenkaan. Vanhoissa kuvissa mulla on todella pitkät, vaaleat, hieman kihartuvat enkelinhiukset. Ja tavallaan mä kaipaan niitä. Mutta mä en kaipaa muuten niitä aikoja. Nyt kun niitä kattoo, niin mä tavallaan kiitän onneani, että en enää elä niitä aikoja. Mä oon nimittäin laihtunu yllättävän paljon, jopa viime vuoden koulukuvaan verrattuna. Enkä mä oo tehny mitään. Okei, pienenä vedin ihan sikana kaikkee hyvää lähes päivittäin. Enää syön karkkii & muuta n. kerran viikossa, en oo sen lisäks muuttanu ruokavalioo mitenkään. Ja lisäks, mä kaipaan lapsuuden koulukuvia. Ekalla luokalla kaikki hymyili suut leveenä, ei ollu paineita siitä, miltä näyttää. Mulla oli kys. kuvassa hiukset lukuisilla pikkuleteillä, ne oli kiinni värikkäillä lettinauhoilla. Lisäksi mulla oli äitin tekemä sininen ihana paita, sekä sininen farkkuhame, sekin äidin tekemä. Eikä sovi tietenkään unohtaa sitä aivan ihanaa parin sentin kokoista rakoa hampaiden välissä. Siitä mä olin pienenä tosi ylpee, mut nyt se on jo kasvanu pois.
Nykyään kaikki on ihan paniikissa, mitä mä laitan, mitä jos meikit levii? Ja kaikki tulee hirveet pakkelit naamassa ja hienoimmat vaatteet päällä. Paitsi minä. Mä tuun ihan ilman mitään meikkii, ihan tavallisissa vaatteissa, ja mua katotaan ku hulluu. Mikä siinä on, kun kaikkien pitää aina laittaa parhaimmat päälle ja vetää hirveet poset joka kuvassa?
Ja sitten vielä. Tää nykymaailma on semmonen, että kaikkien pitäis olla jotain nollakokoa. Mulla iski silmään yks kohta yhestä Nillenallen blogimerkinnästä:
Mielestäni sanat "lihava", "läski" ja "ylipainoinen" pitäisi kieltää lailla. Tilalle voitaisiin valita vaikkpa mukavampia sanoja, kuten "pehmeä", "pyöreä" ja "muodokas".
Mä olen täysin samaa mieltä. Mä en ole koskaan ollut mikään kaikista laihin, mutta en mä välitä. Mä voin ihan häpeilemättä kattoa peiliin ja sanoa pitäväni itseäni ihan nättinä. Voin seisoa vessan peilin eessä tuijottamassa mahaani ilman mitään ongelmaa. Ilman mitään syyllisyyden tunnetta. Musta jotenkin tuntuu, että se on nykyään aika harvinaista. Ala-asteella terkkari ehdotti mulle diettiä, kässänope sano mua melkein suoraan läskiks. Sillon mä imin ne haukut kuin pesusieni, mut nyt mä en enää välitä. Se oli vaan niiden mielipide, ja vaan omalla mielipiteellä on väliä.
Niin, ja sitten jos ketään kiinnostaa, niin se mun kuva. Luonnollisesti kamera on heilahtanut ja kuva otettu epäselvästi ylhäältä päin.
^ klikkaamalla suuremmaksi. ^^
*click*