Uni

Hohoo, näin taas vaihteeks ihanaa unta. Siin oli Sini. Mutta se ei näyttäny yhtään iteltään. Sillä oli vaaleenruskeet hiukset, vaaleensiniset pillit joiden päälle oli tungettu sukan varret, t-paita, sen silmät ei ollu ruskeet, sillä ei ollu lävistyksii ja se oli älyttömän laiha. Mutta kumminkin. Se seiso keskellä jotain huonetta, minkä nurkassa mä istuin pakastimen päällä. Sitte Sini vaan suurinpiirtein ärähti itelleen "Anti olla!" Ja käveli mun luokse ja kysy, haluisinko mä vaikka huomenna nähä sen jossain... Kallion luona rannalla. Mä suostuin vaikka mulla ei ollu aavistustakaan, missä kyseinen paikka oli. Kotona kysyin sitä äitiltä ja se vaan kysy, että kukas se poika on. En ehtiny vastata mitää, kun herätyskello soi. Mä laitoin sen hymyillen pois päältä, mietin vähän aikaa, oliks se tapahtunu oikeesti ja nukahin uudelleen. Ja ihme kyllä, sama uni jatku! Tosin muutamaa kuukautta myöhemmin. Ilmeisesti mä olin löytäny oikeen paikan, sillä me oltiin yhessä. Mutta se käyttäyty silti hirveen etäisesti. Kyllä se välillä saatto mua ottaa kädestä kiinni tai hymyillä. Mutta ei muuta. Mut en mä välittäny. Se oli mun, mä rakastin sitä, ja kaikki oli hyvin. Ihana fiilis herätessä...