Pain of Love

Kävelin äikäntunnin jälkeen koulun portaita alas, piti palauttaa yks kirja kaverille. Sitten mä näin Sen. Se istui mun kaverin kanssa samassa pöydässä. Niillä on vissii yhteisiä tuttuja tai tutun tuttuja tai jotain... No, ne liikkuu niin erilaisissa piireissä, että epäilen jälkimmäistä... Sen naama oli vapaa tummasta meikistä, mikä sen silmiä yleensä reunusti. Mä nielaisin, kävellessäni lähemmäs polvet meinas mennä veteläks ja sydän pomppi kurkussa. Kaivoin vapisevin käsin kirjan repusta ja ojensin sen kaverilleni. "Täs tää sun kirjas..." En ollu ikinä ollu näin lähellä Sitä, ikinä en ollu nähny sitä kunnolla. En ollu kuullu sen ääntä, en tiedä sen nimeä... Lähempää katottuna se oli entistä kauniimpi. Ensimmäistä kertaa näin, että sen silmän alla oli kauneuspilkku. Ja sillä oli kulmaläväri. Ja pari huulilävistystä. Se käänty kattomaan mua toinen silmä peittyen mustien etuhiusten taakse. Mä käänsin nopeasti katseeni lattiaan, en uskaltanu kattoa sitä silmiin. 'Ei saa tuijottaa', mulle oli opetettu. Onneks toinen kaverini pelasti mut tilanteesta vetämällä mut sivummalle puhumaan jotain nuoremmasta Kaulitzista. Vaikka mä normaalisti olisin osallistunut innokkaasti keskusteluun, innokas Tokio Hotel-fani kun olen, nyt en voinu keskittyä. Se oli kattonu mua, se tietää, että oon olemassa.
Kellojen soidessa lähdin jälleen kerran tuttua reittiä kemianluokan eteen. Kattelin ympärilleni ja näin sen hissan/ussanluokan eessä, ja mietin tykkääkö se uskonnosta. Tuijotin sitä aina ku kukaan ei huomannu, mut pian se katos mun näköpiiristä astuessaan luokkaan. hahaa, eli tällänen pikku stalkkeri täällä ruudun takana! xP Peljätkää! Muutaman kuukauden vanha pikku pätkä eräästä tytöstä. (Ja kyllä, mä siis olen bi) Huoh...