#90

Ihan tälläinen pikapäivitys, meikälle tuli nimittäin torstaina sit osastolle lähtö. Tuli vähän puun takaa, eli en ehtinyt mitenkään valmistautua tai mtn. Pari viikkoa pitää vähintään täällä sit olla, sen jälkeen katotaan että jatkuuko hoito vai pääsenkö kotiin.

Mutta tästä huolimatta toivotan nyt sit ihanille lukijoilleni hyvää uuttavuotta, älkää bilettäkö liian rajusti! ;)

Ja vielä kiitos Toyanille. :) *hali*

#89

Se on alkanut taas. Mä luulin, että lukioon mennessä ahdistus loppuis. Niin se tekikin aluksi, mut nyt se on tullut taas takaisin. Aamulla ei huvita nousta ylös, ja vaikka aamu lähtisikin hyvin käyntiin, niin bussissa fiilis laskee heti. Viimeisen viikon aikana mä olen ollut koulussa itku kurkussa ja kyyneleet silmissä, ihan vaan koska mua ahdistaa. Kavereiden seurassa kiskon jostain hymyn. Eikä ne epäile mitään, vaikka olisin voinut pari minuuttia aikaisemmin miettiä itsemurhaa.

Ja välillä on niitä päiviä, kun ei halua puhua ollenkaan ja tekisi mieli hakata joka ikinen. Etenkin kaikki, jotka puhuu tai nauraa liian kovaa. Mulle tulee turvallinen olo suun kiinni pitämisestä.

#88

Näin heti aluksi pitää varmaan pyytää anteeksi päivityksien puuttumista. Mutta mä en ole vaan pystyny. Mua hävettää. Pari viikkoa sitte äiti löysi mun 'ruokakätkön', minne piilotan kaikki syömättömät ruoat ennen kuin saan mahdollisuuden viedä niitä roskiin. Long story short, nyt mun on pakko syödä joko keittiössä tai olohuoneessa, aamu- ja iltapalan saan sentään syödä vielä omassa huoneessa. Mutta mä en uskalla heittää niitä pois. Nyt on niin paska olo ja oon todella pettynyt itseeni. Musta on tullut taas se lihava luuseri joka olin kaiken alussa. Mahdun koon 34 farkkuihin ja s-kokoinen mekko roikkuu päällä, mutta silti peiliin katsoessa takaisin tuijottaa pyöreänaamainen ihrakasa. Etenkin toi pyöreänaamaisuus häiritsee.

Mä oon koko ikäni kärsinyt lapsenkasvoisuudestani. Se saa mut näyttämään rumalta 5-vuotiaalta. Syömättä olemalla se kapeni ja mä oikeesti pystyin katsomaan peiliin vihaamatta itseäni. Nyt se ei vaan onnistu.

Liikkumiskiellon takia oon voinut kuntoilla vaan äidin ollessa töissä, mutta on sekin kai parempi kuin ei mitään. Syödyt kalorit oon onnistunu pitämään alle 1000 kcal/päivä, mutta silti joka ilta kuljen peilin ohi ajatellen 'älä kato, mitä ikinä teetkään niin älä kato...'

Onko mahdollista olla S-kokoa mutta silti lihava?