Tänään on ollut hyvä fiilis. Söin liikaa, mutta jostain syystä se ei haittaa. Maantiedon kokeet meni penkin alle, mutta ainakin mä yritin. Luen tässä samalla huomiseen ranskankokeeseen. Onnistuin välttämään ylihoukuttelevan pastapaistoksen, joka kuuluu mun lempiruokiini, sekä salaatin ja kaksi leipää. Mutta sitten mummo tuli käymään ja toi kreikantuliaisiksi ison Toblerone-pötkön. Söin kaksi palaa. Aamupalaksi jogurtin. Yhteensä 334 kaloria. Poljin crosstrainerilla 45 min, siinä kului noin 300kcal. Tein vielä 700 vatsaa, vaikka heikotti ja pyörrytti.
Mulla on jo huomisen ruoat suunniteltuna. Muuten pidän paastopäivän, mutta illalla syön omenan leffaa katsellessa. Se vie hyvin nälän, vaikkei olisikaan syönyt mitään koko päivän aikana. Nälkä antaa tunteen, että mä oikeasti hallitsen itseäni, teen jotain oikein. Ja omena on kaiken lisäksi 'negative calorie food', eli sen syömiseen kuluu yhtä paljon energiaa kuin omenassa itsessään on.
-Jinx
torstai 24. marraskuuta 2011
#87
Lähettänyt jinx klo 21.33 0 kommenttia
lauantai 19. marraskuuta 2011
#86
Kiitos näin ekana Cordille ja ewsille kommenteista, piristi päivää ihan mukavasti. :)
Kävin taas terkkarilla keskiviikkona ja ensimäistä kertaa en ollut tyytyväinen siihen, että mun paino oli laskenut. Koska se tarkoittaa sitä, että terkkari laittoi lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle ja kielsi liikunnan maanantaihin asti. Mutta eihän pieni liikkuminen ketään haittaa, eihän? Ihan vaan tarpeeksi, ettei mun tarvitse vihata itseäni enempää ja seistä peilin edessä itkien. Kumma kyllä näin ei ole tosiaan vielä käynyt, vaikka olen vetänyt muutaman päivän sisällä kokonaisen Viennetta-paketin.
Aina kun mä päätän, että tänään mä syön kaiken, mitä mulle annetaan, päädyn rikkomaan sen. Mä yritän, mutta en pysty. Syön korkeintaan puolet annetusta, jos äiti on kotona. Loput heitän pois äidin ollessa parvekkeella, mä en vaan pysty syömään. Enkä voi jättää ruokaa lautasellekaan, koska tämä on useampaan otteeseen johtanut riitaan äidin kanssa.
Isänpäiväkin meni, eikä isä tullut. En oo nyt varma olenko koskaan puhunut siitä täällä, mutta tosiaan, yksinhuoltajaäidin lapsi täällä. Isä käy kerran vuodessa, isänpäivänä, käymässä. Mulle se on ihan se ja sama, sitä kiinnostaa yhtä paljon kuin mua että tuleeko se käymään vai ei. Äiti on tosin yrittäny saada sitä kiinni koko viikon, vaikka sanoinki ettei mua kiinnosta. En ole koskaan kysynyt mikä niiden historia on, ainoat asiat mitä siitä tiedän on nimi, sen, että sillä on kaksi tai kolme muutakin lasta ja ettei se maksa meille mitään elatusapua. Olisi tietysti kiva tietää jotain mun suvusta sen puolelta, mutta se ei nyt onnistu.
Lähettänyt jinx klo 13.10 0 kommenttia
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
#85 Tunnustuksia
Jokaisella on asioita, joita ei kerro kenellekään. Jokin henkinen tunnelukko estää sen, ainakin minun tapauksessani. Olen jo useaan otteeseen ajatellut, että tänään teen sen, kirjoitan sydämeni puhtaaksi tänne. Ja joka kerta päädyn pyyhkimään sen pois juuri ennen postaamista. Mutta tänään tosiaan teen sen. Kerron joitain pikkuasioita, joita en ole koskaan myöntänyt kenellekään ja joista puhuminen tuottaa vaikeuksia.
1) Viiltelin alkuvuodesta, mutta se oli pakko lopettaa, jotta arvet haalistuvat jokavuotiseen joulusaunaan mennessä. Sen jälkeen taas…
2) Melkein tapoin itseni 12-vuotiaana riidan jälkeen. Olin hyppäämässä parvekkeelta kun puhelimeni soi.
3) 6-vuotiaana esikoulussa päiväunien jälkeen eräs poika sanoi, ettei päästä minua ulos huoneesta ennen kuin pussaisin hänen penistään. Onneksi toinenkin heräsi ja näin pääsin pois huoneesta.
4) En ole ikinä suudellut ketään eikä kukaan ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. Tämän seurauksena olen muuttunut erittäin katkeraksi ja kyyniseksi rakkauden suhteen.
5) Heitän salaa pois ruokaa, jotta minun ei tarvitsisi syödä sitä ja jotta en riitaantuisi äitini kanssa. Tunnen tämän takia syyllisyyttä, mutta olen mieluummin laiha kuin kylläinen.
6) …Vaikkei minusta kyllä saa laihaa tekemälläkään.
7) Olen laihtunut puolen vuoden aikana 20 kiloa, mutta mahahyllyvät vain pysyvät.
Sellaista, toivottavasti joku tajuaa, että tällainen avautuminen on minulle todella vaikeaa, ja näitä asioita en tosiaan ole kertonut edes parhaalle ystävälleni tai psykologille.
Kiitos.
Lähettänyt jinx klo 21.01 0 kommenttia
Tunnisteet: laihdutus, masennus, mukasyvällinen pohdinta, rakkaus, salaisuudet
lauantai 12. marraskuuta 2011
#84
Aivan niin ja nyt kun muistan niin kukas sai kuvansa lehteen?
Lähettänyt jinx klo 17.15 0 kommenttia
#83
Kävin nyt sit viime viikon keskiviikkona lävistäjällä ja viime maanantaina kampaajalla. Jotenkin ihan muuttunut olo, snakebitesit (tapeilla) ja ihan kirkkaanvihreät hiukset. Laitan kuvaa heti kun saan siedettävän otettua. :D
Ja keskiviikkona enkuntunnilla oli taas kivaa, miulla oli päällä maiharit, mustat revityt pillit ja nahkatakki:
*opettaja kävelee luokkaan*
"Good morning ladies!"
*pysähtyy miun kohdalle*
"Good morning Johnny Rotten! ...Or is it Sid Vicious? You know what Sid Vicious would have said? *näyttää keskaria ja kuiskaa* Fuck you!"
Ja sitte porukka viel ihmettelee, miksi mie tykkään mein enkunopesta.
Tosta tuli sitten taas mieleen, että vois lukea Nancyn uudelleen.
Lähettänyt jinx klo 17.08 0 kommenttia

*click*