Teenage angst

Taas vaihteeksi, olin aikeissa lähteä kavereiden kanssa pihalle. Ja taas kerran suunitelmia muutettiin mulle kertomatta...

Ootin läheisessä puistossa kas tuntia, ja lopulta lähetin viestin, jossa kysyin, monelta nähää. Ja vastaus tuli parin minuutin päästä:

'Aateltii et huomenna ku sillon on ne synttärit.'

Ja koulussa sovittiin että tänään. Joskus mua häiritsee, että meidän 'porukka' hajos yläasteelle mentäessä. Päädyttiin eri luokille, eri kouluihin, ja yhdessä tapauksessa, eri paikkakunnalle. Ja ne kaks tyyppiä, joihin oon eniten yhteydessä, on samalla luokalla keskenään. Joten mä jään aina ulkopuolelle KAIKISSA niiden jutuissa. Tai sitten ne "unohtaa" ilmottaa mulle suunnitelmanmuutoksista.

Välillä mä mietin, miks mä liikun niiden seurassa, vaikka ne ei välillä edes huomaa mua. Ehkä ne antaa mulle huonoja vaikutteita.
Ja sitten mä tulen järkiini ja tajuan, että ne on liian hyviä mulle. Että mä en ansaitse niitä. Mä olen vaan se pelkuri, se järjen ääni ja äitihahmo, joka varoittaa kaikesta eikä uskalla tehdä mitään.

Joten jatkan vielä tämän päivän erakoitumista kissojeni kanssa. Ja tällä viikol pitäis värjätä hiukset.