#80

Mä olen koko elämäni ajan boikotoinut vahvasti länsimaista laihuusihannetta. Koskaan en oo ymmärtänyt, miksi joku haluaa kärsiä vapaaehtoisesti ollakseen laiha ja kaunis. Mutta nyt mäkin olen sortunut. Se on ottanut mut haltuunsa, ja mä olen laihtunut kolmen kuukauden aikana yli 10 kiloa. Eikä se silti ole tarpeeksi. Mä en kestä katsella, kun kaikki muut syö mitä haluaa ja pysyy silti laihoina, samalla kun mä tunnun lihovan pelkästään ruoan katsomisesta. Pyrin syömään mahdollisimman vähän päivän aikana, jätän aamupalan väliin, samoin kouluruoan, mutta väitän kotona syöneeni. Jos päivän aikana kertyy syötyjä kaloreita enemmän kuin 300, mua oksettaa ja ahdistaa.

Mielialaa paransi tänään vähän se, että kaupungilla bussia odotellessa menin Seppälään (jonne minua ei normaalisti saisi missään nimessä) sovittamaan vaatteita, joita en normaalisti päälleni pistäisi, mutta halusin tietää, mihin kokoon saan itseni ahdettua. Lopputuloksena onnistuin ahtamaan itseni koon 34 farkkuihin ja XS-kokoiseen mekkoon. Ja pienen hetken mä tunsin itseni onnistujaksi.

Mutta laihduttaminen vaikuttaa mun kouluelämäänkin. Mulla on kokoajan kylmä, jonka takia en voi keskittyä tunneilla, ja sillon kun en palele, niin nukahtelen istualteni, melkein missä tahansa, jopa musiikin tunnilla.